Tyhjä iltapäivä kämpillä ja aikaa ajatella menneitä päiviä ja kirjoittaa blogia. Äsken yritettiin skypettää Laurin kanssa, lopputulos oli se että Lauri näki mun kuvan ja kuuli äänen mutta mä en saanut Laurin päästä kumpaakaan. Se sitten kirjoitti ja minä puhuin. :D Huomenna se menee kotiin Turkuun niin pitäisi toimia. On sellainen olo että näkeminen voisi olla kivaa eikä pelkästään raskasta.
Ajan käsite toimii tosi omituisesti, tuntuu että olisin ollut täällä tosi kauan vaikka alle kolme viikkoa, tuntuu kuin olisin ollut pariisissa viikko sitten vaikka kolme päivää sitten, tuntuu oudolta että tänään on jo keskiviikko eikä vasta tiistai. tunti kassalla tuntuu kymmeneltä minuutilta, Laurin kanssa voisi puhua skypessä tunteja eikä kyllästyisi.
Työviikko menee nopeasti koska töissä on aika samanlaista päivästä riippumatta, jos vapaa-ajalla tapahtuu jotain spesiaalia niin tuntuu kuin olisi päivässä tapahtunut kahden päivän edestä.
Maanantaina olin aamuvuorossa ja työt loppui jo kolmelta iltapäivällä, menin illalla kämppiksen kanssa Disney Villageen karaokeiltaan. Saapuessani sinne Johanna olikin katsomassa puiston ilotulituksia ja hengasin taas sen työkavereiden kanssa, joista on tullut jo puolituttuja, ihan kivaa. Silti odotan sitä kun nähdään joskus vapaa-aikana Emporiumin porukan kanssa, en oo nähny niitä ees töissä kunnolla kun oon ollu aamuvuoroissa mutta ehkä tänään nään kun oon iltavuorossa, kivaa, ne on kivoja tyyppejä. (Aamuvuoroissa on tosiaan ollu lähinnä ranskalaisia ja vakituisia, kummaa, muilla kesätyöntekijöillä tuntuu olevan vähemmän aamuvuoroja kuin mulla.)
Sunnuntain pariisi oli ehkä ihanin päivä, oi. Ruutin kanssa valtavan iso antiikki-kirpputori-kojualue, valtavasti tavaraa, divareita, levyjä, koruja, vaatteita, vanhoja ja uusia, muistoksi pieni hipsteri-nahkalaukku 5 euroa. Suolaiset crepesit kojusta ja taas matka jatkuu. Sitten Montmartre, valtavilla kirkon rappusilla katusoittaja, kannettava nukketeatteri, jalkapalloakrobaatti. Kirkko kaunis mutta se siitä. Seikkailua kortteleissa ja viimein löytynyt Café des deux moulains, Amelie-leffan kahvila! Siellä Desperados-pullot ja valokuvia ja iloa.
Päivää väritti jännästi mustat nuoret miehet jotka kaupitellessaan tavaroitaan kävivät kiinni sanallisesti ja käsin. Eivät aggressiivisesti, vaan kehuin ja lempeästi tarttumalla. "Hei kauniit tytöt, ettekö nyt varmasti haluais ystävänauhoja? Hakuna matata!" Hämmentävää, ei pelottavaa kuitenkaan. Mutta omituista j avähän harmillista.
Illalla junassa nuori poika tulee kavereidensa rohkaisemana kertomaan suoraan kuinka kaunis olen ja pettyy, kun en ymmärrä kaikkea hänen ranskastaan. Oi voi. Olin tavallaan hyvällä tuulella loppuillan.
Monista asioista täällä tulee hyvä olo, niinkuin työkaverin hymystä, iloisista asiakkaista, erityisen hyvistä muroista, kivasta biisistä. Ison osan ajasta olen tosi iloinen ja onnellinen täällä, välillä stressaan tai ikävöin, mutta aina vain entistä vähemmän.
Odotan tämänpäiväistä työ"päivää", iltavuoro on mulle tuttu vuoro ja ihmiset on tuttuja ja niitä on paljon, se on aina kivempaa kuin pienellä porukalla tekeminen ja taukojen pitäminen. Saan ehkä juteltua englanniksikin.
Kuuntelen tässä samalla Scandinavian Music Groupia ja tulin ensimmäistä kertaa kuunnelleeksi mitä Ilmassa on lupaus kesästä -biisin C-osassa oikein lauletaan.
"Sata vuotta sitten muurari jätti merkkinsä tiiliseinään / tästä sadan vuoden päästä joku toinenkin huomaa sen"
Disneyllä kaikki on niin uutta ja nuorta, että jatkuvuutta kaipaa. Sitä kohtaa vapaapäivisin Pariisissa, töihin mennessä metsässä ja kämpän ikkunasta katsoessa pellon takana siintävissä Montévrainin punaisissa tiilikatoissa ja rapatuissa, valkoisissa seinissä.
Ps. täällä alkaa lämpenemään, eilen en enää tarvinnut takkia illalla töistä palatessa. Päivisin lämpöä ehkä jo 25!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Eurooppalaisia tunnelmia
Hii, vapaapäivät on kivoja. Eilen nukuin pitkään, pyykkäsin (käsin meidän kylpyammeessa koska hotellin koneella maksaa 5e/kerta) ja hilluin kämpillä Johannan kanssa. Sit illalla menin Johannan ja sen parking-työkavereiden kanssa katsomaan uusimman Potterin (3D ja ranskaksi dubattuna oli yllättävän kivuton kokemus), oli hyvä! Sit oli jännä käkäilyilta: etittiin ruokapaikkaa, käytiin vuoristoradassa, päädyttiin Disney Villageen ja mentiin Johannan kaa nukkumaan kun loput jäi bilettään. Täällä on jännän helppoa tutustua ihmisiin, kaikki on tosi helposti että moi, mikä sun nimi on, poskisuukot! Kaikki on tullu tänne yksin, suurin osa ei tunne ketään entuudestaan, mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä kivempaa täällä on.
Tänään sitten päädyin ranskanlukijakaverini Paulan ja sen suomalaisen naapurin tms. kanssa Louvreen. Oli kivaaa. Etsin saman tien museon pienen aasia-afrikka-oseania-etelä-amerikka-osaston, jossa oli paljon jännempiä juttuja kun kaikki renessanssiajan maalaukset. Tykkäsin, oi. Pitänee mennää vielä Musée du quai branlyyn joka on pelkkää ei-länsimaalaista taidetta, hip. Sit notre dame, olihan se hieno, ehkä se tuntui pienenä vielä hienommalta ja isommalta. Sitten vielä hilluttiin disneylandissa, ihan huippuja laitteita täällä, oltiin ihan innoissamme kaikki kolme :D On jotenkin tosi kivaa, kun saa ihan luvan kanssa olla vähän lapsi.. Äsken pyörittiin vielä Disney Villagessa, en jäänyt bailaamaan kämppiksen kanssa vaan tulin kotiin valmistautumaan huomisen pariisiin. Silloin luvassa kirpputorialue, Montmartren kukkula ja Amelie-paikat Ruutin kanssa, joka vierailee kaupungissa muutaman päivän. Kivaa oi <3
Pidän työstä nykyään. Oon oppinu, miten asiakaspalvelusta voi nauttia: mitä kaikkea sen parin minuutin kohtaamisen aikana voi jutella ja kysellä niin että niidenkin päivä tulee vielä vähän paremmaksi. Tai jos on kiire, saa onnistumisen tunteen siitä kun saa hoidettua asiakkaat mahdollisimman tehokkaasti ja iloisesti. Oon oppinut ohjaamaan monimutkaiset ranskankieliset kysymykset kollegalle, joita pyörii aina vieressä. Pidän siitä, miten on koko ajan tekemistä; kun sen stressaavuudesta pääsi yli, tyhjät hetket tylsistyttää ja pitää keksiä jotain edes pientä siivoamista tai järjestelyä. Siinä tuntee itsensä hyödylliseksi. Parkkialueella työskentelevät saattavat olla tunteja jollain portilla, josta menee neljä autoa tunnissa. Joku voisi pitää siitä, ja voisin minäkin, mutta nyt Emporium tuntuu kyllä ihan huipulta paikalta työskennellä.
Työporukkaan pääseminen sisään on ehkä ainoa haaste mikä töissä vielä on. Lähes puolet porukasta on ranskalaisia, jotka hengaa keskenään ja joihin on vaikea kielimuurin takia tutustua. Ruotsalaisia ja muita kollegoja on myös paljon, niihin oon tutustunut paremmin, on kiva aina kun sattuu ystävällinen kasvo samaan työvuoroon.
Pari espanjalaista, latvialainen, hollantilainen, italialainen, ruotsalainen (ja tukku suomalaisia) on mun lähimmät kaverit nyt täällä. Kivaa.
Uutiset Norjasta ovat saavuttaneet myös Disneylandin. Kun ajateltavaa on paljon ja kaikki itselle tapahtuvat asiat on kivoja, kaukaiset surulliset asiat tuntuvat kaukaisilta. Kuitenkin olen minäkin järkyttynyt ja olemme keskustelleet aiheesta kavereideni kanssa. Tekisi mieli olla ajattelematta koko asiaa, mutta näin järkyttävää tapahtumaa ei vain voi sivuuttaa.
Äärioikeiston nousu Euroopassa on näkyvää, se on vaarallista ja sillä on tuhoisia seurauksia. Toisaalta teon takana oli joka tapauksessa häiriintynyt ihmismieli, oli poliittinen tai etninen viitekehys mikä tahansa. Ehkä eniten järkyttää nuorisoleiri iskun kohteena. Miten julma ihminen voi olla?
Toivon, että asian käsittely ei jää vain surunvalitteluihin, jotka toki ovat pakollisia, vaan tutkittaisiin tarkasti teon viitekehys ja motiivit. Minkään liikkeen, jonka perusta ja tarkoitus on toisen ihmisryhmän vihaaminen ja satuttaminen, ei pitäisi saada toimia 2010-luvun maailmassa.
Vaikka kuinka pohdituttaisi nyt, pitänee mennä nukkumaan; unirytmin pitäisi sopeutua maanantaiaamun herätykseen seitsemäksi töihin menoa varten. x)
Tänään sitten päädyin ranskanlukijakaverini Paulan ja sen suomalaisen naapurin tms. kanssa Louvreen. Oli kivaaa. Etsin saman tien museon pienen aasia-afrikka-oseania-etelä-amerikka-osaston, jossa oli paljon jännempiä juttuja kun kaikki renessanssiajan maalaukset. Tykkäsin, oi. Pitänee mennää vielä Musée du quai branlyyn joka on pelkkää ei-länsimaalaista taidetta, hip. Sit notre dame, olihan se hieno, ehkä se tuntui pienenä vielä hienommalta ja isommalta. Sitten vielä hilluttiin disneylandissa, ihan huippuja laitteita täällä, oltiin ihan innoissamme kaikki kolme :D On jotenkin tosi kivaa, kun saa ihan luvan kanssa olla vähän lapsi.. Äsken pyörittiin vielä Disney Villagessa, en jäänyt bailaamaan kämppiksen kanssa vaan tulin kotiin valmistautumaan huomisen pariisiin. Silloin luvassa kirpputorialue, Montmartren kukkula ja Amelie-paikat Ruutin kanssa, joka vierailee kaupungissa muutaman päivän. Kivaa oi <3
Pidän työstä nykyään. Oon oppinu, miten asiakaspalvelusta voi nauttia: mitä kaikkea sen parin minuutin kohtaamisen aikana voi jutella ja kysellä niin että niidenkin päivä tulee vielä vähän paremmaksi. Tai jos on kiire, saa onnistumisen tunteen siitä kun saa hoidettua asiakkaat mahdollisimman tehokkaasti ja iloisesti. Oon oppinut ohjaamaan monimutkaiset ranskankieliset kysymykset kollegalle, joita pyörii aina vieressä. Pidän siitä, miten on koko ajan tekemistä; kun sen stressaavuudesta pääsi yli, tyhjät hetket tylsistyttää ja pitää keksiä jotain edes pientä siivoamista tai järjestelyä. Siinä tuntee itsensä hyödylliseksi. Parkkialueella työskentelevät saattavat olla tunteja jollain portilla, josta menee neljä autoa tunnissa. Joku voisi pitää siitä, ja voisin minäkin, mutta nyt Emporium tuntuu kyllä ihan huipulta paikalta työskennellä.
Työporukkaan pääseminen sisään on ehkä ainoa haaste mikä töissä vielä on. Lähes puolet porukasta on ranskalaisia, jotka hengaa keskenään ja joihin on vaikea kielimuurin takia tutustua. Ruotsalaisia ja muita kollegoja on myös paljon, niihin oon tutustunut paremmin, on kiva aina kun sattuu ystävällinen kasvo samaan työvuoroon.
Pari espanjalaista, latvialainen, hollantilainen, italialainen, ruotsalainen (ja tukku suomalaisia) on mun lähimmät kaverit nyt täällä. Kivaa.
Uutiset Norjasta ovat saavuttaneet myös Disneylandin. Kun ajateltavaa on paljon ja kaikki itselle tapahtuvat asiat on kivoja, kaukaiset surulliset asiat tuntuvat kaukaisilta. Kuitenkin olen minäkin järkyttynyt ja olemme keskustelleet aiheesta kavereideni kanssa. Tekisi mieli olla ajattelematta koko asiaa, mutta näin järkyttävää tapahtumaa ei vain voi sivuuttaa.
Äärioikeiston nousu Euroopassa on näkyvää, se on vaarallista ja sillä on tuhoisia seurauksia. Toisaalta teon takana oli joka tapauksessa häiriintynyt ihmismieli, oli poliittinen tai etninen viitekehys mikä tahansa. Ehkä eniten järkyttää nuorisoleiri iskun kohteena. Miten julma ihminen voi olla?
Toivon, että asian käsittely ei jää vain surunvalitteluihin, jotka toki ovat pakollisia, vaan tutkittaisiin tarkasti teon viitekehys ja motiivit. Minkään liikkeen, jonka perusta ja tarkoitus on toisen ihmisryhmän vihaaminen ja satuttaminen, ei pitäisi saada toimia 2010-luvun maailmassa.
Vaikka kuinka pohdituttaisi nyt, pitänee mennä nukkumaan; unirytmin pitäisi sopeutua maanantaiaamun herätykseen seitsemäksi töihin menoa varten. x)
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Työvuoroista
Töissä on kivaa eikä mitään ihmeellistä oo tapahtunut, joten tulee tällainen yhden asian postaus.
Aamuisin ja päivisin Emporiumissa on kuulemma suht vähän asiakkaita, koska kaikki haluavat tehdä ostokset vasta iltaisin. Aamuisin kaupassa on töissä lähinnä vakituisia ja niitä, jotka on muuten ollu täällä kauemmin. Iltaisin, kun asiakasmäärä räjähtää, otetaan käyttöön kesätyöläisten armeija. Kaikilla uusilla on ensimmäiset viikot lähinnä kaupansulkemisvuoroja, 17.45-01.45.
Tänään mulla on ensimmäinen ei-sulkemisvuoro, 15.45-23.45. Nämä kaksi työvuoroa peräkkäin -> herään puoliltapäivin, pari tuntia vapaa-aikaa ja töihin. Tänään menen nukkumaan taas myöhään, ja mikäs odottaa huomenna: työvuoro 11.45-19.45. Taas suoraan heräämisestä töihin. Hilpeää.
No, toisaalta kun edessä on pe-la-su -vapaa ja se alkaa jo torstai-iltana kahdeksalta, ei oikein voi valittaa.
Iltatyö on yllättävän kivaa, ja kun on oppinut hyödyntämään päivän vapaan ajan niin saa jotain aikaiseksikin. Eniten on ehkä oppinut arvostamaan vaikkapa tuntia tyhjää aikaa kämpillä, kun voi vaan hillua, syödä ja lueskella. Oppii rentoutumaan siinä hetkessä mitä on. Kun on kännykkä hälyttämässä puoli tuntia ennen lähtöä ei tarvitse kytätä kelloa.
Kaikkein kivoimpia päivän hiljaiset tunnit on tietysti kämppisten kanssa vietettynä, tänäänkin Tealla on vapaapäivä ja on ihana puhua syvällisiä ja tutustua.
Lisäksi oon iltaisin paljon paremmassa vedossa kuin aamulla kuuden aikaan, tykkään siitä että voi herätä rauhassa, eikä tarvi mennä heti töihin. Samoin pidän siitä, ettei tarvi iltaisin miettiä että voi, saan vain näin vähän unta, kun nukkumaanmeno taas venyi. Näillä vuoroilla tulee väistämättä nukuttua terveellisen määrän, kun voi nukkua myöhään mutta sen verran että ehtii tehdäkin jotain. Nytkin oon nukkunu koko viikon 8-9 tuntia yö ja tunnen itseni vhemmän väsyneeksi kuin yleensä, huippuu.
Tavallaan kuitenkin ootan ensi viikon aamupäivävuoroja, vois mennä tsekkaamaan miten arki-iltoja vietetään asuntoloissa. Täällä hotellissa kun on aika hiljaista.. :)
Aamuisin ja päivisin Emporiumissa on kuulemma suht vähän asiakkaita, koska kaikki haluavat tehdä ostokset vasta iltaisin. Aamuisin kaupassa on töissä lähinnä vakituisia ja niitä, jotka on muuten ollu täällä kauemmin. Iltaisin, kun asiakasmäärä räjähtää, otetaan käyttöön kesätyöläisten armeija. Kaikilla uusilla on ensimmäiset viikot lähinnä kaupansulkemisvuoroja, 17.45-01.45.
Tänään mulla on ensimmäinen ei-sulkemisvuoro, 15.45-23.45. Nämä kaksi työvuoroa peräkkäin -> herään puoliltapäivin, pari tuntia vapaa-aikaa ja töihin. Tänään menen nukkumaan taas myöhään, ja mikäs odottaa huomenna: työvuoro 11.45-19.45. Taas suoraan heräämisestä töihin. Hilpeää.
No, toisaalta kun edessä on pe-la-su -vapaa ja se alkaa jo torstai-iltana kahdeksalta, ei oikein voi valittaa.
Iltatyö on yllättävän kivaa, ja kun on oppinut hyödyntämään päivän vapaan ajan niin saa jotain aikaiseksikin. Eniten on ehkä oppinut arvostamaan vaikkapa tuntia tyhjää aikaa kämpillä, kun voi vaan hillua, syödä ja lueskella. Oppii rentoutumaan siinä hetkessä mitä on. Kun on kännykkä hälyttämässä puoli tuntia ennen lähtöä ei tarvitse kytätä kelloa.
Kaikkein kivoimpia päivän hiljaiset tunnit on tietysti kämppisten kanssa vietettynä, tänäänkin Tealla on vapaapäivä ja on ihana puhua syvällisiä ja tutustua.
Lisäksi oon iltaisin paljon paremmassa vedossa kuin aamulla kuuden aikaan, tykkään siitä että voi herätä rauhassa, eikä tarvi mennä heti töihin. Samoin pidän siitä, ettei tarvi iltaisin miettiä että voi, saan vain näin vähän unta, kun nukkumaanmeno taas venyi. Näillä vuoroilla tulee väistämättä nukuttua terveellisen määrän, kun voi nukkua myöhään mutta sen verran että ehtii tehdäkin jotain. Nytkin oon nukkunu koko viikon 8-9 tuntia yö ja tunnen itseni vhemmän väsyneeksi kuin yleensä, huippuu.
Tavallaan kuitenkin ootan ensi viikon aamupäivävuoroja, vois mennä tsekkaamaan miten arki-iltoja vietetään asuntoloissa. Täällä hotellissa kun on aika hiljaista.. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)