Hii, vapaapäivät on kivoja. Eilen nukuin pitkään, pyykkäsin (käsin meidän kylpyammeessa koska hotellin koneella maksaa 5e/kerta) ja hilluin kämpillä Johannan kanssa. Sit illalla menin Johannan ja sen parking-työkavereiden kanssa katsomaan uusimman Potterin (3D ja ranskaksi dubattuna oli yllättävän kivuton kokemus), oli hyvä! Sit oli jännä käkäilyilta: etittiin ruokapaikkaa, käytiin vuoristoradassa, päädyttiin Disney Villageen ja mentiin Johannan kaa nukkumaan kun loput jäi bilettään. Täällä on jännän helppoa tutustua ihmisiin, kaikki on tosi helposti että moi, mikä sun nimi on, poskisuukot! Kaikki on tullu tänne yksin, suurin osa ei tunne ketään entuudestaan, mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä kivempaa täällä on.
Tänään sitten päädyin ranskanlukijakaverini Paulan ja sen suomalaisen naapurin tms. kanssa Louvreen. Oli kivaaa. Etsin saman tien museon pienen aasia-afrikka-oseania-etelä-amerikka-osaston, jossa oli paljon jännempiä juttuja kun kaikki renessanssiajan maalaukset. Tykkäsin, oi. Pitänee mennää vielä Musée du quai branlyyn joka on pelkkää ei-länsimaalaista taidetta, hip. Sit notre dame, olihan se hieno, ehkä se tuntui pienenä vielä hienommalta ja isommalta. Sitten vielä hilluttiin disneylandissa, ihan huippuja laitteita täällä, oltiin ihan innoissamme kaikki kolme :D On jotenkin tosi kivaa, kun saa ihan luvan kanssa olla vähän lapsi.. Äsken pyörittiin vielä Disney Villagessa, en jäänyt bailaamaan kämppiksen kanssa vaan tulin kotiin valmistautumaan huomisen pariisiin. Silloin luvassa kirpputorialue, Montmartren kukkula ja Amelie-paikat Ruutin kanssa, joka vierailee kaupungissa muutaman päivän. Kivaa oi <3
Pidän työstä nykyään. Oon oppinu, miten asiakaspalvelusta voi nauttia: mitä kaikkea sen parin minuutin kohtaamisen aikana voi jutella ja kysellä niin että niidenkin päivä tulee vielä vähän paremmaksi. Tai jos on kiire, saa onnistumisen tunteen siitä kun saa hoidettua asiakkaat mahdollisimman tehokkaasti ja iloisesti. Oon oppinut ohjaamaan monimutkaiset ranskankieliset kysymykset kollegalle, joita pyörii aina vieressä. Pidän siitä, miten on koko ajan tekemistä; kun sen stressaavuudesta pääsi yli, tyhjät hetket tylsistyttää ja pitää keksiä jotain edes pientä siivoamista tai järjestelyä. Siinä tuntee itsensä hyödylliseksi. Parkkialueella työskentelevät saattavat olla tunteja jollain portilla, josta menee neljä autoa tunnissa. Joku voisi pitää siitä, ja voisin minäkin, mutta nyt Emporium tuntuu kyllä ihan huipulta paikalta työskennellä.
Työporukkaan pääseminen sisään on ehkä ainoa haaste mikä töissä vielä on. Lähes puolet porukasta on ranskalaisia, jotka hengaa keskenään ja joihin on vaikea kielimuurin takia tutustua. Ruotsalaisia ja muita kollegoja on myös paljon, niihin oon tutustunut paremmin, on kiva aina kun sattuu ystävällinen kasvo samaan työvuoroon.
Pari espanjalaista, latvialainen, hollantilainen, italialainen, ruotsalainen (ja tukku suomalaisia) on mun lähimmät kaverit nyt täällä. Kivaa.
Uutiset Norjasta ovat saavuttaneet myös Disneylandin. Kun ajateltavaa on paljon ja kaikki itselle tapahtuvat asiat on kivoja, kaukaiset surulliset asiat tuntuvat kaukaisilta. Kuitenkin olen minäkin järkyttynyt ja olemme keskustelleet aiheesta kavereideni kanssa. Tekisi mieli olla ajattelematta koko asiaa, mutta näin järkyttävää tapahtumaa ei vain voi sivuuttaa.
Äärioikeiston nousu Euroopassa on näkyvää, se on vaarallista ja sillä on tuhoisia seurauksia. Toisaalta teon takana oli joka tapauksessa häiriintynyt ihmismieli, oli poliittinen tai etninen viitekehys mikä tahansa. Ehkä eniten järkyttää nuorisoleiri iskun kohteena. Miten julma ihminen voi olla?
Toivon, että asian käsittely ei jää vain surunvalitteluihin, jotka toki ovat pakollisia, vaan tutkittaisiin tarkasti teon viitekehys ja motiivit. Minkään liikkeen, jonka perusta ja tarkoitus on toisen ihmisryhmän vihaaminen ja satuttaminen, ei pitäisi saada toimia 2010-luvun maailmassa.
Vaikka kuinka pohdituttaisi nyt, pitänee mennä nukkumaan; unirytmin pitäisi sopeutua maanantaiaamun herätykseen seitsemäksi töihin menoa varten. x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti