Puuh!

Hmm, eipäs olekaan tullut kirjoitettua vähään aikaan, jännää. Ei eihkä ole tapahtunut mitään niin järisyttävää, että olisi tullut tarve kertoa se heti tänne. Se toisaalta kertoo jo itsessään viime päivistäni: on tapahtunut liian vähän! Hämmentävää. Haluan kokea mahdollisimman paljon ollessani täällä ja viime päivinä on jotenkin masentanut kun tuntuu että irtautuu jotenkin todellisuudesta kun elää "arkea" täällä disney-kuplassa.

Yksi tekijä on varmasti se, etten käynyt Pariisissa viime viikonloppuna. ulla oli kaksi päivää vapaata, toisena hengasin päivällä kotona ja illalla menin Disney Villageen työkavereiden kanssa. Oli tavallaan kiva käydä viihteellä, mutta tuntuu että olen vielä ulkopuolinen siinä porukassa.. Vai onko se vain omaa ujouttani? Muut samaan aikaan saapuneet ovat integroituneet porukkaan ihan hyvin.

Viime päivien näkyvä muutos on ollut toisaalta uusien ystävien saaminen, minkä pitäisi sinänsä olla positiivista. Olin sunnuntaina puistossa latvialaisen tytön kanssa, joka on mua vähän nuorempi ja sen välillä huomaa, samoin ollaan muutenkin vähän erityppisiä ihmisiä mutta tullaan toimeen! Sunnuntaina puhuimme ranskaa koko päivän ja se oli kyllä tosi hyvää harjoitusta, maanantaina shoppailukierroksella val d'europessa vaihdoimme pyynnöstäni englantiin ja puhuttiin heti paljon enemmän, oi voi. Aika vähän puheenaiheet toisaalta menivät mihinkään sen syvällisempään kuin että mihin mentäisiin seuraavaksi ja katso kuin ihana paita, mutta niin.
Ehkä vähän harmittaa se että olisin mennyt sunnuntaina pariisiin jos se ei ois pyytänyt mua puistoon, niin ajattelin että on kuitenkin kivempi olla seurassa kuin yksin.

Töissä on yhtä hullunmyllyä koko ajan, iltavuorot ovat kiireisiä ja vakkarit katsovat oikeudekseen pompotella pientä kilttiä ei-ranskalaista kesätyöläistä kuten haluavat (siis kaikkia meitä), mutta onneksi me tunnetaan toisemme ja tuetaan toisiamme ja puhutaan tauoilla englantia. Hollantilaisen Florinen ja ruotsalaisten Hannan, Christan, Andréan ja Christinen kanssa ollaan tutustuttu jo hyvinkin, jee. (on muuten suht ironista, että Emporiumissa on neljä ruotsalaista ja olen ainoa suomalainen.)

Niin, ja palkka maksettiin kuunvaihteessa, se on kyllä tuonut jännää elämään, kun yrittää rämpiä ranskalaisen byrokratian suossa. Disneyllä ensimmäinen ja viimeinen palkka maksetaan aina shekkeinä, joten kahden kuukauden työläinen saa molemmat palkkansa niinä. Palkkalaskelmasta selvisi kivasti, että nettopalkasta oli mennyt yhteensä parisataa euroa kaiken maailman eläke-, sairaus-, tapaturma- ja muihin korvauksiin, jotka eivät siis ole veroja. Vielä parisataa euroa vuokraan, ja alle kuukauden palkasta jää parisataa euroa käteen. Nice.
Sain palkkani kahtena noin neljänsadan euron shekkinä, joista toisen kävin vaihtamassa käteiseksi pankissa lauantaina. Tänään yritän selvittää, miten saisin siirrettyä toisen puolikkaan palkastani suomalaiselle pankkitililleni, tarviin rahaa sielläkin, jotta voin maksaa laskuja suomeen. Ehkä siirrätän summan suoraan tililleni, jossa kestää kuulemma joku viikko, tai sitten siirrän käteistä Western unionin kautta suomeen Laurille, joka laittaisi rahat suomessa mun tilille. Käyn tänään kysymässä kumpi olisi nopeampi ja halvempi tapa.
Kaiken tämän byrokraattisen absurdiuden kruunasi se, että pankki vaihtoi sen toisen puolen palkastani kymmenen euron seteleiksi.

Mutta nyt meen, kämppis lähtee Pariisiin illaksi niin mennään asemalle samaa matkaa, siellä on pankki.

Vähän sekava bloggaus mutta sekavaa elämä täällä välillä tuppaa olemaan!

Ps. Lauri piristi taas päivää ja muistutti kuka Suomessa olen, kuka olen oikeasti, en pelkästään disneyn työntekijä vaan tavallinen opiskelijatyttö suomesta, jolla on kämppä ja poikaystävä ja sisältöä elämässään.
Voi mitä poikkeusaikaa tämä. Yritän ottaa tästä kaiken parhaimman irti.

Pps. Täällä on helle!